Parisuhdeviikonloppu

Tämä on kyllä ollu melkoisen haastava viikonloppu. Tunnemyllerrykseltä ei olla vältytty.
Viime viikko meni enemmän ja vähemmän mykkäkoulua pitäessä ja viikonlopun aluksi päätettiin hieman selvitellä asioita. Mun mieheni on kai sillain aika tyypillinen, ettei kauheesti omia tuntojaan tuo julki. Ainakaan jos mieltä jokin painaa. Lauantain aamukävelyllä mieheni mitta taisi kuitenkin tulla täyteen ja hän avasi sanaisen arkkunsa. Tietenkin riitaan tarvitaan aina kaksi, eikai kukaan nyt yksin riitele, mutta en silti ollut ehkä tajunnut miten mieheni oli joistain jutuista niin loukkaantunut. Tämä oli ihan silmiä avaavaa. Itse saatan suutuspäissä sanoa mitä mieleen juolahtaa, ilman että tarkoitan asiaa ollenkaan. Olen ikävä kyllä melkoisen tempperamenttinen tyyppi :( Vanhemmiten minusta on tullut myös pitkävihaisempi. Tästäkin piirteestä tahtoisin eroon...

No mutta loppujen lopuksi, ymmärsin TAAS miten ihana mies minulla on. Enkä missään nimessä halua hänestä luopua tai pitää itsestäänselvyytenä. En osaa edes kuvitella elämääni ilman tuota miestä, niin olemme kasvaneet yhteen.
Viime aikoina ollaan enemmän keskitytty "omiin juttuihimme" ja nyt sovittiinkin, että on aika panostaa parisuhteeseen. Niimpä lauantaista tuli myös treffi-ilta.

Treffit sujui hyvin, ja nyt voidaan taas keskittyä yhteiseen "vauvahankkeeseen". Tänään kp5/30, ovista odotellessa.....

Dieetin loppu ja uuden alku

Tällä erää lopetan dieetin tähän.
En vaan kertakaikkiaan jaksa suunnitella menojani syömisien perusteella, ainakaan tällä hetkellä. Etenkään, kun töissä ei todellakaan aina kerkeä syömään, niin olo menee "paastopäivinä" jo liiankin heikoksi. Eihän sellanen ole tämän jutun idea lainkaan. Eri asia jos olisi säännöllinen päivärytmi, mutta kun ei. Tänäänkin joudun aamupalan jättämään väliin, kun kollega ei ilmestynytkään töihin, ja tämän vuoksi myös lounas venyi hyvin myöhään. Pääsin sentään syömään, jotain positiivista sentään. Aina sekään ei ole itsestäänselvyys.
Aion siis palata normaaliin ruokarytmiin ja ehkä joskus paremmalla hetkellä kokeilen dieettiä uudelleen...

Vaikka dieetti onkin nyt virallisesti ohi, niin koitan silti kiinnittää huomiota ruuan monipuolisuuteen sekä yritän lisätä kasviksien määrää. Tässäkin on jo tavoitetta! Tiedätte varmaan tunteen kun kaoottisen työpäivän jälkeen saapuu kauppaan kiljuva nälkä mahassa, silloin sitä yleensä tarttuu johonkin nopeeseen ja ei-niin-monipuoliseen vaihtoehtoon. Herkkujen määrää koitan myös hillitä, mutta kuten sanottua, vielä en ole moisia himoinnutkaan. Tässä siis projektia tulevalle syksylle...

Viimeksi kerroin pinnan olleen kireällä, noh, nyt se on sitten todella tiukalla. En tiedä mistä moinen johtuu. Parisuhde on tällaisina hetkinä myös melko koetuksella. Pian varmaan ulkoistan miehen olohuoneeseen nukkumaan. Kaikki vaan tuntuu ärsyttävän!!! Jopa meidän kissa tuntuu ärsyttävän mua tahallaan. Se kun tietää mistä naruista vetää, jotta mami on ihan hermorauniona. Se nimittäin nuolee aivan kaikkea! Kuulostaa ehkä tyhmältä, mutta kun postit on nuoltu, seinät, kaukosäätimet yms. Se lutkuttaminen on vaan niin ärsyttävää.. huoh! Tietääkö joku kissaexpertti mistä tällänen vois johtua?

Tästä tulikin ihan kunnon avautuminen, kas kummaa kun helpotti oloa :)

Sataa, sataa, ropisee...

Syksy on sitten todellakin tullut.
Muuten ihan kiva, mutta meikäläinen vihaa sadetta! On kyllä valtavan kiva, että kohta voi poltella kynttilöitä ja kölliä hyvällä omalla tunnolla sohvalla. Syksysin mulle muutenkin tulee aina joku pesänrakennusvietti. On ihana ostaa kotiin jotain uutta ja nauttia tunnelmasta. Nyt ois ihana vaikka sisustaa vauvan huonetta, ideoita riittäis vaikka millä mitalla..

En tiedä johtuuko syksystä, vai tästä dieetistä, mutta oon ollut tosi väsynyt viime päivinä. Töissäkin kyllä on ollut melko hektistä, joten se voi kyllä kans verottaa. Tuntuu vaan, että töistä kun selviytyy kotiin kauppakassien kanssa, niin jaksaa just syödä ja sitten kaatuukin jo melkein sänkyyn. Muutenkin pinna on ollu pikkasen kireellä, liekkö jo enteilee tulevia menkkoja, argh!

Dieetti on sujunut ihan yllättävän hyvin. Takana on nyt kaksi "paastopäivää", jotka ovat sujuneet melko huomaamattomasti. Kamalasta nälästä en oo kärsiny, sillä kaurapuuro ja maitorahka pitää hyvin nälkää poissa. "Paaston" olen aloittanut yleensä iltasella, viiden-kuuden aikaan, joten osa paastosta menee jo yöllä unien aikaan. Odotin, että seuraavana päivänä ruuanhimo valtaisi täysin, mutta näin ei ole päässyt käymään. Ihme kyllä, herkkujakaan en ole himoinnut.. Ajattelin nyt vielä pari viikkoa jatkaa, jos tää näinkin kevyesti sujuu.

Ainiin, tänään alkaa liviltä se Toisenlaiset äidit. Se täytyy tietysti jaksaa katsoa. Siinä mainoksessa se vauva on aivan ylisöpö! Mua melkein alkaa aina itkettää kun nään sen mainoksen..

Toivottavasti saan itsekkin jokupäivä pidellä omaa vauvaa sylissä..

Raskaaksi tulon maksimointia?

Tätä olen pohtinut jo jonkin aikaa, eli miten voisin maksimoida mahdollisuuteni raskautua. Olenkin jo aikaa sitten tehnyt pieniä tietoisia muutoksia, kuten aloittanut vitamiinilisiä ja koittanut panostaa liikkumiseen, etenkin arkiliikuntaan. Koitan tietysti myös syödä monipuolisesti ja välttää liiallista herkuttelua. Olen kuitenkin tunnesyöppö, joten herkkujen kontrollointi on tuottanut toisinaan haasteita :) Eihän kukaan nainen pärjää ilman suklaata, eihän?

Toivoisin, ettei tämä "vauvaprojekti" hallitsisi liikaa elämääni, eli koitan perustella näitä valintoja terveelliseen elämäntapaan tähtäävinä. Keskustelin kuitenkin erään ystäväni kanssa, joka lääkärin kokemuksella kertoi, että jo pienikin painonlasku saattaisi helpottaa raskautumista. Kesän jäljiltä jätskit ja grilliherkut olisikin ihan kiva karistaa vyötäröltä :)

En yleensä usko mihinkään ihmedieetteihin, mutta tämä 5:2-dieetti kuitenkin herätti mielenkiintoni sen positiivisilla tutkimustuloksilla. Jotkut ihmiset ovat tälläisella dieetillä useita vuosia, jonka ansiosta ruokailutottumukset ovat muuttuneet ja terveysvaikutukset ovat olleet havaittavissa.
Ajattelin siis, että pitäisiköhän sitä itsekkin kokeilla!
Dieetin perusajatuksena siis on, että 5 päivää viikosta ruokaillaan (+ herkutellaan) ja elellään normaalisti, ja kahtena päivänä viikosta rajoitetaan energiansaantia. Naiset saavat näinä "paastopäivinä" syödä n. 500kcal. Itse en kuitenkaan ajatellut kaloreita syynätä erityisen tarkasti, mutta panostan paastopäivinä proteiinipitoisiin aterioihin. Ei kai tästä kokeilusta voi suurtakaan haittaa olla?

Tässä kuussa ei muutenkaan ole suuria toiveita raskautumisesta, sillä missasimme mieheni kanssa ovulaation.. Ehkä tästä saan muutakin ajateltavaa, nyt kp 20/31 menossa. Seuraavaan ovulaatioon on vielä ikuisuus!!

Joten tästä se alkaa, dieetti nimittäin!

Alkusoittoa

Tässä tämä nyt on!

Olen jo pitkään lukenut kiinnostavia blogeja ja suoranaisesti koukuttunut niihin. Yksi yhteinen tekijä kaikissa noissa blogeissa on ollut: ihana lopputulos eli raskautuminen.

Tämä blogi kertoo minun ajatuksista ja matkastani kohti elämänmuutosta. Kärsin kammottavasta vauvakuumeesta, ja toivonkin että minunkin blogistani voidaan vielä joku päivä lukea tuo ihana ja odotettu lopputulos. Kirjoitan tätä ensisijaisesti itselleni, mutta muutama kanssakuumeilija ei myöskään olisi pahitteeksi. Toivon, että tätä kautta voin hieman purkaa tuntojani ja ajatuksia, joita ei muutoin välttämättä tulisi sanottua ääneen.

Tässä minun tarinaani:

Tapasin ihanan avopuolisoni vuonna 2010, jonka jälkeen olemme olleet lähes erottamattomia. Olemme näiden vuosien aikana kasvaneet yhteen, mutta yhä huomaan uusia ihmeellisiä piirteitä tuossa miehessä. Elämä tuon miehen kanssa on ihmeellistä ja ihanaa!

Itsessäni huomasin ensimmäiset vauvahaaveilut noin puolitoista vuotta sitten. Silloin ajatus kypsyi, ja ennenkuin sain suuni auki, oli kerennyt kulua jo puolisen vuotta. Pienin vihjaisuin koitin miehelleni asiaa kertoa, mutta kuten tiedämme, miehet eivät vihjailuja tajua (ainakaan minun mieheni). Viime joulukuussa sain suuni auki ja kerroin haaveistani. Tammikuussa päädyimme yhdessä tuumin lopettamaan ehkäisyn, vauva saisi tulla jos on tullakseen...

Mutta kun ei ole vielä tullut! Tiedän, raskautumiseen menee keskimäärin kuukausia, jopa vuosi. Ja hormonaalista ehkäisyäkin tuli käytettyä lähes 10 vuotta. Kuukautiseni ovat kuitenkin säännölliset ja ovulaationkin olen onnistunut bongaamaan. Olen kärsimätön, tiedän! Siksi kirjoitankin tätä blogia.
Ensimmäiset kuukaudet pystyinkin ajattelemaan, että ei suuremmin suunnitella, vauva tulee jos on tullakseen. Sitten vauvakuumeeni kohosi pilviin ja nyt olen täysin hurahtanut!