Parisuhdeviikonloppu

Tämä on kyllä ollu melkoisen haastava viikonloppu. Tunnemyllerrykseltä ei olla vältytty.
Viime viikko meni enemmän ja vähemmän mykkäkoulua pitäessä ja viikonlopun aluksi päätettiin hieman selvitellä asioita. Mun mieheni on kai sillain aika tyypillinen, ettei kauheesti omia tuntojaan tuo julki. Ainakaan jos mieltä jokin painaa. Lauantain aamukävelyllä mieheni mitta taisi kuitenkin tulla täyteen ja hän avasi sanaisen arkkunsa. Tietenkin riitaan tarvitaan aina kaksi, eikai kukaan nyt yksin riitele, mutta en silti ollut ehkä tajunnut miten mieheni oli joistain jutuista niin loukkaantunut. Tämä oli ihan silmiä avaavaa. Itse saatan suutuspäissä sanoa mitä mieleen juolahtaa, ilman että tarkoitan asiaa ollenkaan. Olen ikävä kyllä melkoisen tempperamenttinen tyyppi :( Vanhemmiten minusta on tullut myös pitkävihaisempi. Tästäkin piirteestä tahtoisin eroon...

No mutta loppujen lopuksi, ymmärsin TAAS miten ihana mies minulla on. Enkä missään nimessä halua hänestä luopua tai pitää itsestäänselvyytenä. En osaa edes kuvitella elämääni ilman tuota miestä, niin olemme kasvaneet yhteen.
Viime aikoina ollaan enemmän keskitytty "omiin juttuihimme" ja nyt sovittiinkin, että on aika panostaa parisuhteeseen. Niimpä lauantaista tuli myös treffi-ilta.

Treffit sujui hyvin, ja nyt voidaan taas keskittyä yhteiseen "vauvahankkeeseen". Tänään kp5/30, ovista odotellessa.....