Alkusoittoa

Tässä tämä nyt on!

Olen jo pitkään lukenut kiinnostavia blogeja ja suoranaisesti koukuttunut niihin. Yksi yhteinen tekijä kaikissa noissa blogeissa on ollut: ihana lopputulos eli raskautuminen.

Tämä blogi kertoo minun ajatuksista ja matkastani kohti elämänmuutosta. Kärsin kammottavasta vauvakuumeesta, ja toivonkin että minunkin blogistani voidaan vielä joku päivä lukea tuo ihana ja odotettu lopputulos. Kirjoitan tätä ensisijaisesti itselleni, mutta muutama kanssakuumeilija ei myöskään olisi pahitteeksi. Toivon, että tätä kautta voin hieman purkaa tuntojani ja ajatuksia, joita ei muutoin välttämättä tulisi sanottua ääneen.

Tässä minun tarinaani:

Tapasin ihanan avopuolisoni vuonna 2010, jonka jälkeen olemme olleet lähes erottamattomia. Olemme näiden vuosien aikana kasvaneet yhteen, mutta yhä huomaan uusia ihmeellisiä piirteitä tuossa miehessä. Elämä tuon miehen kanssa on ihmeellistä ja ihanaa!

Itsessäni huomasin ensimmäiset vauvahaaveilut noin puolitoista vuotta sitten. Silloin ajatus kypsyi, ja ennenkuin sain suuni auki, oli kerennyt kulua jo puolisen vuotta. Pienin vihjaisuin koitin miehelleni asiaa kertoa, mutta kuten tiedämme, miehet eivät vihjailuja tajua (ainakaan minun mieheni). Viime joulukuussa sain suuni auki ja kerroin haaveistani. Tammikuussa päädyimme yhdessä tuumin lopettamaan ehkäisyn, vauva saisi tulla jos on tullakseen...

Mutta kun ei ole vielä tullut! Tiedän, raskautumiseen menee keskimäärin kuukausia, jopa vuosi. Ja hormonaalista ehkäisyäkin tuli käytettyä lähes 10 vuotta. Kuukautiseni ovat kuitenkin säännölliset ja ovulaationkin olen onnistunut bongaamaan. Olen kärsimätön, tiedän! Siksi kirjoitankin tätä blogia.
Ensimmäiset kuukaudet pystyinkin ajattelemaan, että ei suuremmin suunnitella, vauva tulee jos on tullakseen. Sitten vauvakuumeeni kohosi pilviin ja nyt olen täysin hurahtanut!